Elämää rennolla otteella. Olen runoilija,kirjoittaja ja käsityöläinen. Oman elämäni lifestyleä, tunteella ja pienellä budjetilla.

Herkuttelua



Tiistai oli suunnitellusti herkuttelupäivä.
Olin luvannut kaverille kahvihetken paikallisessa Kahvila Ilossa.
Itselleni olin antanut luvan nauttia palan raakakakkua, ilman teollista sokeria ja vehnäjauhoja.

Pakko myöntää, ettei tämä saanut herkkuhermojani mitenkään käymään ylikierroksilla, enkä edelleenkään himoitse sokeria.

Tuntuu niin omituiselle, tämä olotila. Alusta asti en ole sokeria himoinnut, vaikka totuus on, että olen todellinen sokeriholisti.

Tosin joulutorttuja tekee aina joinakin päivinä mieli ja pakastimessa toki onkin paketti taikinaa...
Mutta olen päättänyt herkutella jouluna.

Tämä sokerittomuus ja vehnättömyys on tuonut toki jotakin positiivista ylimääräistäkin ylläriä elämään... Painoa on hävinnyt kolmessa viikossa kolme kiloa... Ei sekään ole hassumpaa, vaikka tarkoitus ei varsinaisesti laihdutus olekaan... Pelkkä elimistön hyvinvointi.

Kun pää lyö tyhjää



Toivoton päivä.
Olen koittanut tehdä töitä, mutta jollain lailla ei vaan meinaa onnistua.
Pyörittelen asioita edestakaisin, enkä saa mitään aikaiseksi.






Runoja ja laiskaa oloa



Miten joskus vaan onkaan niin voimaton olo.
Viikonloppu on mennyt löysäillen.
Edes lenkille ei vielä uskalla lähteä, kun tämä flunssa-/poskiontelotulehduskierre ei vaan mene kunnolla ohi.
Kolme viikkoa jo taudin kourissa.




Syöty ja oltu.
Siitä koostuu tämä viikonloppu, sekä runoista ja virkkauksesta.


Jos tietäisit
miltä tuntuu,
kun iho janoaa
kosketusta.



Sydän itkee ikävää,
vaikka tietää,
sen olevan turhaa.

Jos tietäisit,
miten syli kaipaa
ottajaa.
Halu riettaasti repii
sisintä.

Miten kaipuu kutoo
häpyyni yksinäisten öitteni
hauraat verkot.
Sinipunaiset mustelmat
jotka ääneen huutavat
ota minut nyt.

Eikä yhtään hetkeä
näistä päivistä
voi laskea,
etten kosketustasi
kaipaa.

Riudun raunioksi
lasikattojen
alla.

Muistomerkiksi
kiihkoni voimasta
joka hetkestä hetkeen
odotti ottajaa.
  (Saga 27.11.-16)

Ähkyyn syönti-laiskottelupäivä


Tänään on ollut todellinen "VetoPois"-päivä-
On tullut vain oltua.
Flunssainen olo jatkuu edelleen, antibioottikuurista huolimatta.
Tosin vaiva, jonka takia se oli pakko hakea, se tuntuu helpottavan vähitellen.
Toisaalta tämä olo toki voi johtua siitäkin, ettei lääke vielä ole täysin vointiani tervehdyttänyt.

Ajattelin syödä suht kevyesti.
Jääkaapissa möllötti turhanpanttina toinen bataatti. Se, joka oli jäänyt jäljelle epäonnistuneesta bataattiburgeri kokeilustani.
Käyttäähän se piti, eikä pois viskata.

Bataatista tuli oikein oiva kasvissosekeitto, kun lisäsin vielä perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja sipulia.
Maustamiseen reilusti inkivääriä ja valkosipulia.



Kasvissosekeitto ehkä olisikin vielä jättänyt olon autuaaksi, mutta...
Sain päähäni kasata jälkkäriksi  vehnäjauhottoman ja sokerittoman lettupinon.
Olen nyt kiletäytynyt kolme viikkoa teollisesta sokerista ja tämä hedelmien sokerikin alkaa tuntua välistä oikein äkkimakealle.

Saa nähdä miten käy jouluna, sillä olen päättänyt silloin vetää kunnon sokerihumalat.

Tänään tutkailin netin ohjeita ja varioin oman lettutaikinan kaurahiutaleista.
2 dl kaurahiutaleita
2 banaania
3 munaa
noin 1 dl Valion Kreikkalaista luonnon jogurttia
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
Nämä aineet heitin kaikki sekaisin blenderiin ja surautin muutaman kerran "ympäri", 
tasaiseksi massaksi.

Paistoin taikinasta lettu/pannukakkuja
Hilloksi Bonan hedelmäsosetta
Eikä ilman kermavaahtoakaan näitä
tarvinnut nauttia.
Sen tein ripaukseta rahkaa johon sekoitin
aavistuksen maitoa joukkoon.
Tuli mukavan pehmeä vaahto ihan vain sekoittamalla.
( tämän "tekovaahto" vinkin löysin jonkun blogista)


Ja vaikka olen laiskotellut, ei se kohdallani todellakaa tarkoita, ettäkö olisin ollut täysin tekemättä mitään.
Aloittelin kolmiohuivin virkkaamista.
Lempivärejäni.
Rauhoittavaa, harmoonista mustaa, valkoista ja harmaata.

Vapauttava tuomio



Tänään oli vihdoin Tampereen Sydänsairaalaan meno.
Oikeastaan se, minkä takia sinne jouduin/pääsin, sai minut romahtamaan tuossa reilu kuukausi sitten.
Kummallista miten yksi pieni asia saa maan katoamaan jalkojen alta ja tunteen siitä, että kaikki on tässä.

Olin erinäisten sydänoireiden takia Rasitus EKG:ssä lokakuun alussa.
Sieltä löytyikin jotain, jota en edes kuvitellut löytyvän.
Sain lähetteen Tampereelle jatkotutkimuksiin.

Tänään sitten tuli ONNEKSI vapauttava tuomio.

Takaisin tullessa piipahdin Lempäälän Ideaparkkiin ja Linkosuolle salaatille ja kahville. Päivitin samalla Faceen näin:

Ideaparkin Linkosuolla... 
Huojentunein mielin..
Olen
-Niin hyvä kuntoinen,liikunnallinen
- Nuori... 😂 (täs kohtaa voin nauraa)
- Kaikki arvot verenpaineesta kolestroliin
hyvät
- Riskitekijät minimaaliset...
- Oireet ei viittaa siihen
Että... Olis lähetteesä epäiltyä sairautta.
-Ei ole syytä huoleen.
Ainoa mikä on, niin se mun synnynnäinen sivuääni siellä suhisee ja hiippaläppä vuotaa mutta ei kuuleman aiheuta vaaraa/toimenpiteitä.
Ja rytmäriin lääkettä jos on tarvis. Ja nämä lääkkeethän mulla on jo ennestään.




Kotimatkalla, ei voinut kuin hymyillä.
Se ns. kivi on vierähtänyt sydämeltä.


Kotiin päästyäni juhlistin tätä päivää leivonnaisella.
Tämä on nyt se terveellisempi vaihtoehto, kun tuo teollinen sokeri ja vehnä mun elämässä on pannassa.
Friggs LuomuRiisiKakkuja ja hedelmiä, persimon, cantaloupemeloni, keltainen kiivi ja viikuna pääsivät toteuttamaan tätä herkullista leivosta.

Kotona odotti rakas KoiraPoika Kaapo


Torstai on toivoa täynnä




Voi, että nämä tuoksuu ihanalle.
Tytär tilasi meille netistä läsitehtyjä saippuoita, Soap.fi ja toi ne tänään.
Osa mun vaihtoehdoista jäi saamaatta, kun ei ollutkaan saatavilla.





JouluKarpalo pääsi heti käyttöön vanhan palasaippuan kaveriksi.
Pesuhuone tuoksuu hurmaavalle.




Totesin, että onneksi luin tuon: "Ei syötävää"......
Ihan oikeesti iski himo, että olisi pitänyt maistaa.


Eikä ilman iltapalaa sovi mennä nukkumaan.
Mangoa, puolukkaa ja leipäjuustoa sopivasti kirpeällä limellä maustettuna.

Surua, murhetta ja iloa tasaiseen tahtiin


Minä olen aamupuuroIHMISIÄ.
Olen viimeiset 30 vuotta syönyt melkein joka aamu puuroni.
Sitä ennen todellakaan koskenutkaan aamupalaan.
Kahvi ja ehkä pulla tms olivat se yleisin aamunavaus siihen asti.

Tänään meni heräilyt sen verran myöhäiseksi, että aloittelin aamuani kreikkalaisella luonnonjogurtilla, johon lisäsin raejuustoa ja marjoja.
Kaksi keitettyä kananmunaa kuuluvat myös aamuuni.



Oli sovittu päivällä nuoremman poikasen kanssa lounastus.
Paistoin ruisjauhossa leivitettyä broilerinfilettä.

Suren.
Poika mursi kämmenluunsa elokuussa ja jouduttiin vielä leikkaamaan, koska oli kipsattu väärään asentoon.
Sama käsi murtui TAAS viikonloppuna.
Äidin sydän on laaja ja avara ja suree perheen vastoinkäymisiä.
Itse olen kolmatta kertaa flunssassa elokuun jälkeen.
Syyskuussa söin antibiootin poskiontelotulehdukseen.
Viime viikolla sain taas antibioottikuurin, jonka toistaiseksi jätin hakematta. Olen yrittäänyt nenähuuhtelulla yms saada tulehduksen kuriin.
Mutta tänään oli pakko luovutta. Ei mitään tulosta. Ainoastaan, että tänä aamuna minulla oli kaktus kurkussa ja olo kuin flunssa olisi alkanut taas alusta.
Oli pakko hakea Zithromax apteekista.

En tykkää lainkaan, sillä antibiootti on juuri se, jonka on todettu aiheuttavan pahimmassa tapauksessa tappavaa rytmihäiriötä ja kärsin rytmihäiriöistä muutenkin.

Kaikenlisäksi olin edellisen kuurin juuri loputtua syyskuun lopulla Rasitus EKG:ssä, koska olen muutenkin sydänsairas ja st-nousuissa löytyi muutoksia, joiden takia olen perjantaina menossa Tampereen Sydänsairaalaan. Edessä on sydämen varjoainekuvaus.
Itse epäilen tuon antibiootin osuutta koetulokseen.
Kardiologikin totesi jälkeen, ettei ollut hyväksi se, että olin juuri syönyt lääkkeen.

Ja pienet sairastaa.
Tytöillä oli molemmilla korvatulehdus, eikä yskä ja flunssa vaan hellitä otettaan heistä.



Omalla kohdallani tätä outoa tauti kierrettä, epäilen sterssin aiheuttamaksi.
Elimistöni jostain syystä ei vain kestä tämän taakkakuorman alla joka sitä juuri nyt jäytää.
Nukun hyvin, syön monipuolisesti, liikun, vieläpä ylimääräisiä vitamiineja purkista... En polta, en juo jne.
Elimistö ei nyt vain jaksa pysyä terveenä.

Matka"mies"

Poikkesin Riihimäen ABC:lle,  nappaamaan noin puolimatkan kahvit mukaan ajaessa hörpittäväksi.
Tänään oli vain ajokeli aavistuksen kurainen, sillä jouduin tekemään uuden pysähdyksen kun kahvi oli juotu ja täydentämään auton tuulilasinpesuneste varantoa.

Riihimäki on minulle nostalginen paikka rautatieasemineen.
Neljä vuotta kuljin joka viikonloppu Kajaanista Riihimäkeen junalla.
Perjantaina Riksuun ja sunnuntai-iltana taas yöjunalla takaisin kohti Kajaania.





Tänään päiväruoka kuittaantui sitten tällä, spelttimannapuurolla.
Tein soseuttamalla oman hillon, jossa on vain hedelmien oma sokeri: banaani, persimon ja avokado.
Kun nyt olen 2,5 viikkoa ollut sokerittomalla ja 1,5 viikoa vehnättömällä, niin...
Hieman ehkä olen tuuliajolla tämän Speltin suhteen?
Spelttihän on alkuvehnää.
Siis VEHNÄÄ.
Eli en kai sitten saisi syödä tätäkään.
Vai olenko väärässä?

Sunnuntain jorinoita



Minäpä olen tosi hyvä tappamaan mun kukkia..... :O)
Ostin edelliset ruusut neljä viikkoa sitten ja nyt ne raukat oli pakko hävittää.
Kuolleet.
Kuihtuneet.
Nämä raukat:




En vaan yksinkertaisesti osaa kastella/ olla kastelematta kukkiani.



Oikeastaan en tiedä, milloin olen alkanut syömään iltapalaa.
Muutama vuosi sitten kai.
Mitään uutta en keksi, aina yhtä ja samaa: marjoja tai hedelmiä ja jogurttia tai rahkaa.
Taitaa olla niin, että muutama vuosi sitten hullaannuin vuosien jälkeen verigreippiin ja joka ilta oli pakko saada yksi verigreippi paloiteltuna rahkan joukkoon.

Olenkin sen näemmä tyystin unohtanut. Pitänee ehkä taas yksinkertaistaa tätä marjapaljoutta ja ottaa tuo greippi pelkästään listalle.



Tästähän ei nyt ole tarkoitus tulla mikään syömisten esittely blogi, vaikka siltä se näin alkuunsa vaan neämmä näyttää.
Nämä viime päivät nyt vaan ovat olleet aika seisahtaneita ja jännitteisiä erinäisten asioiden vuoksi.

Minulle herkku pikaruokaa on uuni juurekset.
Normi porkkanaa, keltaista porkkanaa, juuripersiljaa, tämä oli valmis pussi, kaikki sievästi valmiiksi pilkottuina... Yksinkertaista ja maukasta.
Lisäksi hieman kesäkurpitsaa ja yksi punainen paprika.
Timjami rosepippuri mausteeksi lorauksella oliiviöljyä höystettynä.
Ja vielä eilistä savukirjolohta leipäjuuston kanssa.

Huomen aamulla on kotikaupungin polilla sydänfilmi perjantaista Tampereen Sydänsairaala reissua varten ja kipeän jalan röntgen.



Ihan ei mennyt kuin strömsössä



No, miksen tohtisi?
Tottakai.
Ihan se ei mennyt kuin strömsössä.......
BataattuBurgeri piti tulla ja .....
BataattiBurgeri siitä tuli..... tosin levahtanut...... :O)

Jos ikää on 52, eikä siihen mennessä ole bataattia edes maistanut, on se korkea aika kokeilla.

Bataattisiivut grillasin uunissa 225 asteessa varmaan puolisen tuntia.
Ja kun tuo liha ei oikein ole minu juttu ja into ei riittänyt oikean pihvin valmistukseen, sotkin savukirjolohesta ja smetanasta pehmeän tahnan...... (hieman kevätsipulia ja mausteita.)
Joka sitten kuinka ollakkaa teki ne temput.
Burgeri näyttää, ties miltä.
Avokadoa, tomaattia, sipulia ja salaattia ladoin väliin.

Vaan eipä ole tämä minun juttu.
Ihan järkyttävän makeaa tämä bataatti. 
Ei minun makunystyröitäni hivele.





Yksi kuva ja kaksi kuvaa.... :O)
Emäntä kuvailee.
Kiitettävästi koirapoika osaa asettua aina näihin minun peiliselfie kuviini taka-alalle.
Kauppaan lähteissä vetäisin tämän tummanharmaan villakangastakin päälleni, vaaleanpunaiset hanskat käteen.
Ylisuuren takin ( oli 42) olen joskus kaventanut omalle kropalleni sopivammaksi.


Pitkän päivän ilta



Toinen eilisistä grillibroilerin koivista päätyi tänään lounassalaatti lautaselle.
Oli siivouspäivä.
Pikasiivous.
Näin sairastellessa ei paljon jaksa.
Tosin pakko myöntää, kummasti tarmoa riittää, vaikka flunssa jyllää ja on jyllännyt minussa nyt koko syksyn,




Iltasyömiset kulkee saman kaavan mukaan..... Rahkaa tai jogurttia marjoilla höystettynä,
Vajaa kaksi viikkoa sokerittomalla, tai niin sokerittomalla, kuin se mahdollisimman yksinkertaisesti on mahdollista.

Toki tutkin tuoteselosteet ja kartan lisätyn sokerin, mutta aina on mahdollisuus vahingossa seulan läpäisy.
En siitä kuitenkaan ota syntilistaa itselleni.
Pieni lipsahdus olkoon vahingon puitteissa sallittu.

Painoonkin tämä näemmä on kerennyt vaikuttamaan, kohta kaksi viikkoa siis takana ja 2,5 kiloa kevyempänä kohti viikonloppua.




Hiippailin sitten vihdoin lääkäriinkin tänään.
- Sain antibioottikuurin...
EN HAKENUT!!
- Epämääränen diagnoosi omasta mielestäni:
Vasen poskiontelo on turvoksissa... Sielkä SAATTAA nestettä olla.
- EN TODELLAKAAN hae antibioottia jos ei
lääkärikään pysty varmuudella sanomaan
onko tulehtunut vai ei..
Sanoi vaan, että hae sitten ellei meinaa mennä ohi ja ellei huuhtelut auta.
Eli nyt kitkutellaan suolavettä rööreihin ja toivotaan, että sillä menisi ohi..
Jalasta passitti röntgeniin...
- Minä kun en ole moneen viikkoon kestänyt lenkkeilyä kun jalkaan koskee niin tuhottomasti ja nilkka turpoaa..

Olkoon Uusi Alku Saneltu


Mietin pitkään, miltähän tuntuu tämän aloittaminen.

Uusi blogi.
Uusi aikakausi, johon lähden ajatuksella, mitä ja mikä olen tänään..... 
Viisikymppinen.
On kai ehkä aika aloittaa jollain tasolla alusta.
Tosin pikkuhiljaa, vähitellen siirtelen tänne talteen noita vanhojakin juttuja. Mukavampi, kun löytyvät sitten samasta paikasta.

Olkoon tämä bloggauksen uusi alku, sillä tämän vuoden alussa tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun näpyttelin ensimmäiset lauseeni, ihka ensimmäiseen blogiini.

Paljon mahtuu siihen aikaan monenlaista.
On niitä, mitä haluaa muistella.
Niitä, mitä ei halua muistella.
JA
Niitä mitä ei vaan yksinkertaisesti muista.




Milläpä muulla, kuin syömisellä, yhdellä lempiasioistani lähtisinkään alkuun.

Olen tänään "valmistanut" pikaruokaa ja ihan täyttävää sellaista.
Kaupan palvelutiskiltä valmiiksi grillatut broiskut, edellisen ruokailun jämät, timjamilla maustetut uunijuurekset ja vihreät pavut. Vielä lisäksi salaatti ja valkoisia papuja.
Tadaa, siinäpä kaikki.
Kuvan lainasin Instasta, tililtäni.

Olen kohta kaksi viikkoa tarponut vähäsokerisella eikä toistaiseksi ole tuottanut tuskaakaan.
Tottapuhuakseni, joissain asioissa olen todella päättäväinen.
Tämä näemmä kuuluu niihin asioihin.
Olen myös vähentänyt vehnää ruokavaliostani.
Näillä mennään siis eteenpäin.



Mun uusi "kumppani".... Oma "SarviKärsä" <3
Vielä en ole osannut päättää, onko tämä meidän suhde miellyttävä vai epämiellyttävä.
Käytön kuitenkin opin lopulta, vaikka tyttärellä, joka omaansa on jo vuosia käyttänyt, meinasi käämit kanssani palaa.




Yösyöppö olen edelleen. Siitä tavasta en vaan näemmä eroon pääse.
Tänään rahkaa, mangoa, granaattiomenaa ja marjoja.... Vadelma, mustikka, musta- ja punaherukka ja puolukka.