Edelleen yritän päästä eroon tästä nykyisin minua vaivaavasta jouluvastahakoisuudesta ja jouluahdistuksesta.
Vähitellen lisäillyt joulua kotiin.
Kävin ostamassa päivällä uuden vadin ja sain taas kaupungilla sodan aikaiseksi.
Joku yritti kiilata autoni kylkeen (tosin vilkku päällä) viereiseltä kaistalta, vaikka takaani ei enää autoja tullutkaan.. olisi ihan hyvin voinut odottaa ja siirtyä sinne..
En tietenkään ruvennyt liukkaalla jarruttelemaan.
Sen seurauksena sain kyseisen auton kiinni takapuskuriini roikkumaan.
Tein hätäratkaisun ja löin vilkun päälle ja käännyin vasemmalle
( enpäs tässä paniikissa, kun toinen huohottaa niskaan, huomannut kääntyminen oli kielletty kaupan pihalle siitä suunnasta)
Sain hirvittävät äänitorven painelut.. johon vastasin tottakai samalla mitalla.
Ja kun olin parkissa kaupan pihalla hyökkäsi tuo samainen kuski ikkunani taakse..
Tuli kuuleman katsomaan mikä törttö täällä ajelee.. ja alkoi solvaamisensa...
Poistui lopulta paikaalta kun lopuksi totesi, että mun pää on tutkittu, mitenkäs on sinun laitasi...Kun oli käynyt solvaamaan sitä ennen pääni sisältöä.
Totuushan on, ettei minulle kannata tulla raivoamaan, sillä valitettavasti tämä savolais-karjalainen sisuni kuohahtaa ja toiseksi kanssani jää....Se on niin monta kertaa nähty.
Harmittaa vain aina joka kerta nämä tapaukset. Kun ajadun niihin,
Tytär sanoo, ettei ymmärrä, miten saan tämän aina aikaiseksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti