Elämää rennolla otteella. Olen runoilija,kirjoittaja ja käsityöläinen. Oman elämäni lifestyleä, tunteella ja pienellä budjetilla.

Naistenpäivää




Älä hehkuta minulle naistenpäivää.
Kun vuoden jokaisena muuna
364:nä päivänä unohdat olemassaoloni.

Olen sinulle itsestäänselvyys.
Kodin kalustoon kuuluva ominaisuus.

Pakollinen paha,
joka ei osaa koskaan tehdä
mitään oikein.
Näyttää nyreää naamaa,
Eikä anna vaikka miten kinuat,
Valittaa juomisestasi ja lattialla
lojuvista sukistasi.

Olen se, jolle heilutat nyrkkiä
nenän edessä 
tai tartut
kipeästi ranteisiin.

Älä tule sanomaan minulle
mitään naistenpäivästä.
Sillä ainut mitä minä toivon,
on ihmisarvo silmissäsi.

Olen varmaan tässäkin asiassa taas HYVIN erikoinen.
En jaksa hehkuttaa, tai riemuita tästä Naistenpäivästä ruusuineen, tulppaaneineen, suklaineen tai lahjoineen. Siitä kenen mies muistaa vaimoaan/tyttöystäväänsä kekseliäimmin tai kalliimmin.
Edes se ruusupuska omalla pöydällä ei vaikuta ajatuksiini siitä, että varsinainen naistenpäivän merkitys meillä on jotenkin kuin unohtunut tämän kaiken kaupallisuuden taakse.
Edes pikku hemmottelu ei saa mieltäni myönteisemmäksi sen suhteen, minkälainen kaupallisuuden ilmentyvä tästä naistenpäivästä meillä on tehty.

Eikä todellakaan minun, naisyrittäjänä tulisi sanoa näin, sillä edistäähän Naistenpäivä myös minun tuotteitteni myyntiä.

Toki jokainen nainen on naisena olemisen päivänsä ansainnut.
Mutta miksi siitä täytyy meille kerran vuodessa muistuttaa?
Eikö sen pitäisi olla itsestään selvyys, että naisina olemme olemassa?
Että joka ikinen päivä on myös naistenpäivä?
Että meillä tulisi olla tasavertainen asema tässä yhteiskunnassa?
Että meidän tehtävänämme EI ole seisoa miesten takana, vaan rinnalla?

Toki onhan olemassa erikseen Isänpäivä, Äitienpäivä, miksei siis Naistenpäiväkin?
Mutta onko lopulta niin, että viettämällä vartavasten Naistenpäivää, osoitamme paikkamme edelleen olevan siellä miesten takavasemmalla, eikä seisomassa tasa-arvoisina miestemme vierellä?
"Miestenpäivä" ainakin, mikäli sellainen kalenterissani olisi, saisi sen kalskahtamaan hieman siltä, että "säälitään nyt miehiämme, poloisia raukkoja ja vietetään tänään päivä heidän vierellään, heitä rapsutellen ja lahjoen".

Kyllä meidän kaikkien ja varsinkin parisuhteessa, tulisi huomioida kumppanimme, läheisemme, mies tai nainen vuoden jokaisena päivänä. 

Naistenpäivän  tarkoitus ainakin minulle on enemmän kuin naisten kerran vuodessa muistaminen, tai lahjominen.
Päivän hehkuttaminen toinentoisillemme.

Minusta tulisi muistaa se, että päivän perimmäinen tarkoitus on ollut, että kummatkin sukupuolet ovat tasa-arvoisia yhteiskunnassa. 
Taistelu naisten oikeuksien puolesta. Ei se, että vain yhtenä päivänä onmeidän oikeutemme saada se kukkapuska.

Meillä täällä Suomessa ollan tässä asiassa todellisia edelläkävijöitä, vaikka paljon korjattavaakin varmaan edelleen löytyy.
Itse toki olen sen verran vanhoillinen ja katson, että kaikkea ei tarvitsekaan tasa-arvoistaa. 
Tästä lausumasta varmaan saan huutia kasapäin, mutta varmaan sen silloin olen ansainnutkin, mikäli näin käy.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti