Kirjoitin tuohon otsikkoon "sumppurainen" ja sitten aloin miettiä, että liekö sana mikään oikea sana lainkaan. Aloin sitten hieman kuukkeloida ja olihan sanaa joku muukin käyttänyt.
Mutta oisko tuo kuitenkin joku Varsinaisen Suomen sana....
Kyllä se minunkin matkaani jostain kotopuolesta todennäköisesti on tarttunut.
Sumppurainen= sellainen pimeän ja valoisan puolivälissä oleva päivä, jolloin ei kunnolla sada, mutta ei ole satamattakaan, osittain sumuinen.
Eli, kaikinpuolin unettava ilma.
Eikös ole muuten komia turbaani päässä minulla.
Näitä on pitänyt verkkokauppaan päivittää jo ajat sitten, www.SagaLife.fi, mutta jostain syystä on ollut koko alkuvuoden niin vedoton olo, että oon oikeastaan koko tammikuun ollu tekenättä mitään kunnon hommia.
Ehkä alkavalla viikolla näitäkin taas löytyy ja muita turbaaneja SagaLifen verkkopuodista.
Niin ja seuraavan kerran Tallipihalta 23.2.-02, kun vietetään Tallipihan laskiaista, oon paikalla pihalla telttoineni.
Eilen "löytyi" pakkasesta vielä kaksi pienen pientä levyä torttutaikinaa, justiinsa neljään torttuun ja minähän leipasin niistä meille iltakahville tortut.
Okkey, minunhan EI missään nimessä tulisi syödä sokeria, tai vehnää ja nyt sen sitten tässä huomaa. Olen koko päivän ollut enemmän ja vähemmän raatona.
Miten ihmeessä sorrun nyt kokoajan, kun esim viime vuosi meni todella hyvin oman ruokavalion suhteen, lukuunottamatta loppuvuotta, jolloin tietoisesti repsahdin.
Seköhän tässä takana nyt kummitteleekin.....
Olen vedonnut repsahdustani puolustellen selittämättömällä selkäkivulla. Oli hieman helpompi jaksaa, kun sai edes nauttia sokerista. Vaikka joka kerta kun sitä söin, oli olo moninverroin kamalampi seuraavana päivänä.
Nyt ei voi vedota enää siihenkään, sillä selkäkivun syy selvisi viimein tuossa 2,5 viikkoa sitten.
Siellä on selässä muutamassa kohdin kivaa rappeumaa (ne eletyt kilometrit), välilevyn pullistumaa ja Modic 1-muutosta, varsinkin lannerangan nivelessä. Sieltä se kipu tulee, tulehdus jyllää siellä luumassassa.
MUTTA,
tiettekös, tuntui kuin puolet kivusta olisi kadonnut jo sillä, että selvisi kivun aiheuttaja. Kyse ei ollutkaan onneksi mistään vaarallisesta, vaikka olin jo ehtinyt kivuissani pelätä ties ja vaikka mitä, ihan syöpään asti.
Sain uudet tilehduskipulääkkeet, joita en kuitenkaan ole vielä kyennyt aloittamaan, edellisten aiheutettua mulle ongelmia.
Fyssarille uudet tiedot ja nyt mulla on uudet kuntoutusohjeet, kun ensin hoidettiin oireiden perusteella SI-neiveltä, joka ei kyseessä sitten ollutkaan. Eikä edes se selkärankareuma, jota minun oma lääkäri pariinkin otteeseen yritti tarjota.
Oon tiettekös todella helpottunut tästä diagnoosista, vaikkakin olkoon kuinka tahansa tilanne se, etten tästä enää nuorene, eikä tämä vaiva parane.Mutta siltikin diagnoosi oli minulle kuin puoli voittoa.
Pitkästä aikaa olen taas saanut kirjoitettuakin. koko viime viikon olen näppäillyt uutta novellia. Deadlinet tosin alkaa kohtsillään paukkua, marraskuussa, joten kiirettäkin sen suhteen vielä pitää.
"Muistan, miten minun tehtäväni oli usein toimia eväskahvin kuskaajana heinäntekoon. Korissa kulki näppärästi pellolle voipaperiin kääräistyt voileivät ja maitokahvi vanhoissa viinapulloissa.
Voin
vieläkin haistaa nenässäni maitokahvin huumaavan, makean tuoksun, vaikken
eläissäni moista enää suuhuni laittaisi. Kahvia, maitoa ja reilusti sokeria.
Makeaa ja vaaleanruskeaa nektaria, jota juotiin kolhiintuneista emalimukeista. Voin
ihan tuntea sen hykerryttävän onnen tunteen, kun lämmin, makea neste valui
kurkusta alas. "
Tarkoitus on saada se valmiiksi keväällä kirjoittajanaisten kesken julkaistavaan antologiaan. Jännnittää...
Helmiina on SagaLifen ihan ensimmäinen nahkakorvakorumalli, alkuvuodelta 2013. Oltuaan hieman unohduksissa tässä muutaman vuoden, palautin sen valikoimiin uudelleen nyt syksyllä 2019 ja mielestäni vastaanotto oli todella mukava.
Toivon, että Helmiinan kulku tästä eteenpäinkin saisi jatkua yhtä mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti